Historiikki

Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit on perustettu vuonna 1983. Tärkeitä alullesaattajia olivat Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Matti Hietala, yliopiston ylioppilaskunnan, JYY:n, kulttuurisihteeri Artsi Hietakangas sekä Puhkupilleistä Ilkka Koski, kapellimestari Harri Mäntynen ja puheenjohtaja Joni Palomäki. Orkesterin hallinnollista puolta hoitava yhdistys perustettiin hieman myöhemmin, vuonna 1988. Puhkupillien ensiaskeleet otettiin kapellimestari ja orkesterin perustajajäsen Harri Mäntysen ohjauksessa. Ensimmäiset kappaleet lainattiin Jyväskylän TY:n puhallinorkesteri Kajastukselta. Soittajat kaipasivat kuitenkin tuoreempia kappaleita perinteisten marssimaisten puhallinmusiikkiohjelmiston tilalle. Ensi hätään kappaleita lainattiin ja haettiin muiden yhteistyöorkestereiden nuotistoista, mutta pian orkesterilla oli jo aivan omiakin sävellyksiä. Tilin avasi Harri Mäntynen Keltinmäki -bluesillaan, perässä tulivat Viitasaaren veljekset Markku ja Jukka. Pian soittokansioissa Perästä kuuluu -blues ja Puhkupilli-boogie syrjäyttivät perinteiset marssit. 1980-luvun lopulla musiikillisen imagon alkaessa löytää omaa suuntaansa myös visuaalista ilmettä haettiin. Ajan vaihtoehtopukeutumisena kehiteltiin keltaiset keikka-asut sekä musta-keltainen logo (Jukka Viitasaaren luomus 1986).

1990-luvun taitteessa orkesterin asenne oli kasvanut tavoitteellisemmaksi ja soittajatkin halusivat esiintyä muualla kuin Ilokivessä (yliopiston monitoimisali) ja vappuna Alvarinaukion Pörssitempauksessa. Ensimmäinen levy Vol.1  äänitettiin 1989 puolivahingossa. Tarkoituksena oli taltioida orkesterin soitantaa omaan käyttöön, mutta äänityssession päätteeksi äänittäjä Seppo Niemi ja orkesterin johtohahmot Markku Viitasaari totesivat että ainesta olisi ihan levyn tekoonkin. Ensimmäinen levy sai LUSESilta (Luovan Säveltaiteen edistämissäätiö) kannustavan kirjeen ja erikoisapurahan, joiden innostamina orkesteri jatkoi toimintaansa ja levyjen tekoa tasaiseen tahtiin.

Vuonna 1988 Suomen Turkuun suuntautunut  ensimmäinen soitannollinen excursio tuotti ahaa -elämyksen: Ei me ollakaan yksin, löytyy Suomesta muitakin akateemisia puhallinorkestereita! Puhkupillien esimerkin siiviittäminä opiskelijaorkestereita oli perustettu  myös Tampereelle (Torvikopla), Joensuuhun (Rytmihäiriköt) ja Vaasaan (VYVO). Keväällä 1990 Teekkaritorvet päättivät järjestää kaikille opiskelijaorkestereille oman tapahtuman Oulussa. Festivaalia päätettiin jatkaa joka toinen syksy eri orkestereiden kotipaikkakuntia kiertäen. Festivaalin nimeksi tuli Puhallus ja se on järjestetty sovitun mukaisesti tuosta vuodesta 1990. Ensimmäinen Puhallus oli Puhkupillien järjestettävänä Jyväskylässä syksyllä 1995 ja seuraava vuoden 2009 syksyllä. Kummatkin olivat orkesterilaisille suuria ponnistuksia, mutta ne vietiin kunnialla läpi.

1990-luku oli aktiivista puhkuaikaa. Orkesteri kehittyi soitannollisesti ja oma tyyli muovautui vahvaksi. Ohjelmisto laajeni kotimaisten omien säveltäjien teosten lisäksi sinfoniseen puhallinmusiikkiin sekä elokuva- ja bilemusiikkin. Puhkuilla oli myös paljon orkesterin ulkopuolista ajanviettoa, mm. oma jalkapallo-, ja tennisvuoro, järjestettiin kesäpäiviä eri paikkakunnille muun kuin soiton merkeissä ja talvisaikaan oli video- ja ruokateemailtoja. Orkesterille perustettiin vuonna 1988 oma lehti, Puhkusika, joka ilmeistyy neljä kertaa vuodessa. Puhkut oli (ja on) tiivis yhteisö, josta löytyi paljon hyviä ystäviä. Erityisesti 90-luvun puhkuissa syntyi lukuisia avo-, ja avioliittoja, ja puhkuhäät kesässä olivatkin vakio. Näistä huippuvuosista häätahti onkin aikalailla hiljentynyt, liekö syynä yhteiskunnan arvotasapainon muutos vai auringonpilkkujen vähyys, tiedä häntä.

Kolmannen levyn, Kolme symbolia, julkaisun jälkeen vuonna 1994 myös muut kuin opiskelijaorkesteritahot alkoivat kiinnostua Puhkupilleistä. Vuonna 1995 meiltä lähti ensi kertaa edustus Puhallinorkesteripäiville sekä Suomen Puhallinorkesteriliiton (Spol) vuosikokoukseen. Valtakunnallisista järjestöistä ja tapahtumista voi luoda uusia kontakteja ja tutustua alan muihin toimijoihin – niin juuri me teimme. Samaisena vuonna orkesteri vieraili ensimmäisen kerran Lieksan Vaskiviikoilla. Ei mitään turhanpäiväistä töräyttelyä vaan taidolla soitettuja keikkoja…vai miten se nyt meni. Kaikkiaan Lieksan kesiä kertyi kuusi kappaletta ja myöhempinä aikoina PuhkuSeniorit ovat hoitaneet Vaskiviikkojen keikkoja.

Yhteistyö ja kontaktien luominen tosiaan kannattaa. Niistä on apua, kun etsitään esim. vuosittaiselle harjoitusleirille vierailevia kapellimestareja. Puhkupillejä ovatkin käyneet vuosien varrella kouluttamassa maamme parhaat puhallinorkesterikapellimestarit, mm. Raine Ampuja, Esko Heikkinen, Petri Juutilainen, Elias Seppälä, Lassi Ikäheimo, Sami Ruusuvuori, Jukka Myllys ja Tero Haikala.

Vuosituhannen vaihteessa julkaistiin Puhkujen viides levy, lastenmusiikkia sisältävä vol. 2+2=5. Orkesteri kiersi ahkerasti Suomea, piti lastenkonsertteja lähiseudulla ja vähän kauempanakin, mm. Linnanmäellä ja teki yhteistyötä puolustusvoimien soittokuntien kanssa niin Tikkakoskella, Pohjois-Karjalassa kuin Kajaanissakin. Oli Lapinlahden Juusto- ja viinijuhlia, Harjavallassa kävimme pariin otteeseen Vasket vallassa -tapahtumassa ja vierailimme Joensuussa paikallisen opiskelijapuhallinorkesterin vieraana. Lisäksi vuonna 2000 orkesteri teki myös ekskursion Puolaan. Lieksan vaskiviikkojen ohella Hamina-Tattoossa tuli vierailtua useampana vuonna. Ylipäätään Puhkut kiersivät Suomea niin, että voidaan sanoa, ettei ole laaksoa, ei kukkulaa, ei sellaista niemennotkoa, jossa Puhkujen soitto ei olisi raikunut: Kainuun vaaroilta Pohjanmaan lakeuksille ja pääkaupungista Pohjois-Karjalaan.

2000-luvulle tultaessa Puhkupillejä luotsasivat Nikke Isomöttönen, Janne Ikonen, Tiiu Tuominen ja Marja Ikonen. Tuominen lienee puhkujen pitkäaikaisin kapellimestari; hän viihtyi 12 vuotta tahtipuikon ja yleisön välissä. Orkesterille oli vakiintunut useita lukuvuotta rytmittäviä esiintymisiä kuten Oluen ottajaiset yläkaupungin ravintoloissa Sohwissa ja Ylä-Ruthissa. Myös taiteellinen kevätkonsertti, entisen Jazzbarin nykyisen Popparin bilekeikat kevättalvella ja JYYn vappukeikat olivat varsin varmoina etappeina kalentereissa. Orkesteri täytti 20 vuotta vuonna 2003, jolloin pidettiin suuri juhlakonsertti. Vuonna 2002 orkesteri kävi äänittämässä Mikkelissä asti kuudennen levyn, joka sai nimen “Symposium”.

Vuonna 2003 kapellimestarin paikalle astui Marjo Riihimäki. Hänen perässään tulivat puhallinmusiikkipuolella erikoistapaus, nimittäin alttoviulua pääaineenaan opiskellut, sittemmin sivusoitinorkesterissa käyrätorvensoittajana kunnostautunut Leena Toivanen sekä Olli-Pekka “Alfauros” Hiltunen. Leenan ja O-P:n esiinmarssiin liittyi myös Konnevedeltä lähtenyt juomakulttuurinen muutos: boolin syrjäytyminen ja Puhkuviinin keksiminen. Varusmiessoittokunnan ‘03 hyypiöt ja sittemmin kommuunikämppikset Ville Huovinen ja Jaakko Koivula taikoivat ensimmäisen viinierän, joka oli menestys huolimatta käymisohjeiden epäortodoksisesta seuraamisesta. Sittemmin viinivastuu siirtyi kolmannelle saman joukkion kekkeruusille, Nasulle ja edelleen kapelimestarina myöhemmin kunniaa niittäneelle Touko Raatikaiselle, jonka vaikutuksesta viineihin saatiin myös hyvää makua.

Leenan ja OP:n tuore visio ja yli-inhimillinen panostus siivitti Puhkut kiertueelle Viroon keväällä 2006 ja seuraavana vuonna edelleen Puhallinorkestereiden SM-kisoihin Tampereelle 2007, ja A-sarjasta pokattiin viides sija (pääasia oli, että paikallinen kilpakosija JPO piestiin). Näiltä ajoilta on myös peräisin sanapari “Hellyyden ehdoilla”, joka kuvaa silloisia (ja epäilemättä myös menneitä ja tulevia) läheisyydentäyteisiä keikkoja ja illanviettoja osuvasti.

Uudet tuulet koettelivat puhkumuotiakin: keltaisista, telttoja muistuttavista kauluspaidoista luovuttiin ja T-paidasta tuli puhkuasun kulmakivi. Uusia paitoja hankittaessa puhkulogolle piirrettiin kilpailijoita, mutta Jukka Viitasaaren klassinen näkemys evoluutiosta kyykytti äänestyksessä keltanokkaiset vastustajansa. Kokoja päätettäessä ainakin miesten S-koon sovituspaita oli venynyt hurjan kokoiseksi, minkä johdosta puhku-urokset tilasivat joukolla S:n paitoja. Paitojen saapuessa karu totuus ja navat paljastuivat, mutta ulkonäön muutos tuki rakkaudentäyteistä tematiikkaa. Keltamusta muoti sai pauloihinsa Leenan, joka teetätti ansioituneimmille puhkujille lahjoitettavia puhkulogollisia alusvaatteita. Leenan ja O-P:n vispaamisen tahdissa edettiin 25-vuotiskonserttiin asti.

Vuonna 2008 kapellimestarin suuriin saappaisiin astuivat Mikko Sateila ja Touko Raatikainen. 25-vuotiskonsertin jälkeen oli hyvä kerätä voimia tulevaan ja seuraavat pari vuotta soitettiin paljon jo olemassa olevaa ohjelmistoa ja tehtiin perinteisiä keikkoja. Näiden lisäksi puhkut ajautuivat toistuvasti perin eriskummallisiin tilaisuuksiin esiintymään, joista esimerkiksi käyköön Suolahden uusivuosi ‘08 ja yhden mummon laajuinen kuulijakunta. Mikon lähdettyä opiskelemaan Sibelius-akatemiaan Tanjaana Jaakkola tuli toiseksi kapellimestariksi.

Syksyllä 2009 Puhallus rantautui Jyväskylään ja päävastuu siitä lankesi tyypille, jonka tietoihin nojauduttiin vuosia puheenjohtajakautensa jälkeenkin: Lauri Nykäselle. Epäinhimillinen työtaakka saatiin hoidettua Laurimaisella tyyneydellä (“Nikolainkulman mainosstandi hajos eli sieltä tullee lasku. Teekkaritorvi kaatui sen päälle, mutta toisaalta me peruutimme pakettiautolla yhden heidän soitinkotelonsa päälle eli en olisi lähettämässä heille laskua, jos ei heiltäkään semmoista tule.”).

Soittamisen lisäksi puhkut touhottivat keväällä 2010 kaikkea kummaa, johon yleensä liittyi teltta: Mäki-Matin perhepuisto otettiin haltuun useampaan otteeseen, Kirkkopuistosta poliisi hajotti vappuna puhkuleirin, pääsiäispäivä vietettiin telttautuneina Tuomiojärven rantaan ja Yläkaupungin yö Piilopuistoon. Telttailuvillitys kulminoitui Puhkuvaellukseen Helvetinjärvellä kesällä 2010. Tervehenkisyys nosti päätään myös myöhempinä vuosina, soutukisoihin osallistumisen ja yhteisen kesäisen urheiluvuoron hankkimisen merkeissä.

Jouluna 2010 oli uusi aluevaltaus edessä: vanhoista joululaulutuuttauksista – joista nauttiakseen täytyi olla kuuro tai masokisti – luovuttiin. Syksyn Konnevedellä meitä oli kouluttamassa Esko Heikkinen, joka toi mukanaan paljon raikkaita sovituksia tutuista joululauluista. Tiivis harjoittelu kannatti, Taulumäen kirkossa pidetty täysimittainen joulukonsertti oli suuri menestys ja siitä on jo muodostunut perinne. Touko ja Tanjaana luotsasivat puhkuja useampia vuosia, kunnes 2011 Touko vetäytyi rumpusektion turvaan ja Anna-Kaisa Tupala otti tikun kauniiseen käteensä vuoden 2012 alussa.

Puhkut tunnettiin alkutaipaleellaan oman musiikin esittäjänä, ja vaikka suuntaus on ehkä hiipunut, se ei ole kuollut pois. Perinteisten “Puhkusäveltäjien” Jukka Viitasaaren ja Janne Ikosen lisäksi meitä on viime vuosina siunattu Mikko Sateilan sovituksilla, (joista mieleen on jäänyt etenkin miehen itsensä megafoniin mylvimä Michael Jacksonin “They don’t really care about us”), Ville Huovisen käpälästä syntyneet progehenkiset spektaakkelit (Kirkkovene, Sinivuorten yö kännissä) ja uusimpana 30-vuotiskonsertissa esitettävä Santeri Kaipiaisen moniulotteinen Kauppakatu -rapsodia. Renesanssin ovat kokeneet myös puhkuhäät ja kulttuuriravintola Ylä-Ruutin suosio treenienjälkeisenä loungena.

Ylä-Ruthilta 2012 toukokuisena aamuna yhdeksältä, josta tulevaan konserttiin värvättiin solistiksi sahansoittaja, ponnistettiin myös viikon mittaiselle Puolan reissulle. Puolassa ajeltiin pitkin poikin polakkaa maaseutua ja seikkailtiin toinen toistaan ihmeellisemmissä kaupungeissa. Ja välillä vähän soitettiinkin. Gdanskissa esiinnyimme musiikkiakatemian tiloissa, Tczewissä partiolaisorkesterin kanssa kaupungintalolla ja lisäksi Poznanissa, jossa valtasimme ja lämmitimme kamarimusiikille joskus aikoinaan tarkoitetun Valkoisen salin. Lisäksi puhkut hautasivat silloisen Pietari-puheenjohtajan Sopotin rantahiekkaan ja uivat meressä joutsenten kloaakkiemission ympäröimänä.

Vuoden 2013 koittaessa Tanjaana joutui jättämään tikunheiluttajan tehtävät, mutta Anna-Kaisan rinnalle saatiin hankittua venäläisvahvistus Evgeny Smirnov, jonka kuumeinen vispaus johdatti orkesteria ensi kertaa Popparissa.

Lähteet: 15-, 20- ja 25-juhlaPuhkusiat, 2000-lukua ovat kirjoittaneet Tapio Envall, Henri Kukanaho ja Anna-Kaisa Tupala.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Share on TumblrShare on RedditPin on PinterestEmail this to someone